TOKASA-pilottia seurataan arviointitutkimuksella, jolla kerätään ja analysoidaan arvokasta tietoa ensimmäisen ryhmän opiskelijoilta, opettajilta ja harjoittelun ohjaajilta. Tähän mennessä on haastateltu 23 Tokasa-opiskelijaa, 11 opettajaa sekä 11 harjoittelun ohjaajaa Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Lisäksi opiskelijat arvioivat harjoitteluympäristöä ja ohjausta strukturoidulla mittarilla.
Arviointitutkimus on edennyt siihen vaiheeseen, että siitä riitti esiteltävää RENE (Research in Nursing Education) symposiumissa 5.10.2023 DIAKissa. Keskityimme Metropolian kollegan Hanna Repo Jamalin kanssa esityksessämme muunkielisten opiskelijoiden ohjaamiseen ja vastaanottoon työpaikalla otsikolla Kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoiden ja harjoittelun ohjaajien kokemuksia työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ohjaamisesta.
Ikääntyvän Suomen sote-alan työvoimapula on laajasti tunnettu tosiasia, jonka ratkaisemiseen on esitetty monenlaisia keinoja. Esimerkiksi TEMin arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä sotealalle tarvitaan jopa yli 200 000 uutta työntekijää (Tevameri 2021). Maan sisäisesti voidaan etsiä ratkaisuja kehittämällä työehtoja ja -oloja ja toisaalta lisäämällä alan koulutusmääriä. Ulkomaista henkilöstöä voidaan houkutella rekrytoimalla valmiita osaajia tai kouluttamalla ulkomaalaisia alalle Suomessa. Tarve on niin suuri, että kaikki keinot on syytä ottaa käyttöön.
Ulkomaalaistaustaisten kouluttaminen Suomessa terveydenhuollon ammatteihin voi olla suorarekrytointia eettisesti kestävämpi ratkaisu. Suorarekrytoinnin iso ongelma on sairaanhoitajien päätyminen koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin, joihin he myös saattavat juuttua. Suomessa tapahtuvan kaksikielisen koulutuksen tavoitteena on välttää päällekkäistä koulutusta, taata koulutusta vastaavaan työhön pääsy ja ammatin vaatima suomen kielen taito.
Harjoittelussa opittiin suomen ja hoitotyötä
RENE-symposiumin esityksessämme pureuduimme työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ja sen ohjaamiseen. TOKASA-tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaksikielisessä sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat oppivat harjoittelussa sekä suomen kieltä että hoitotyön taitoja.
Useat tutkimuksessa haastatellut TOKASA-opiskelijat sanoivat oppineensa suomea kaikkein eniten nimenomaan harjoittelussa. Ensimmäinen harjoittelupaikka oli monelle ensimmäinen täysin suomenkielinen ympäristö, jossa oli pakko selvitä suomen kielellä, ja niin oppimista tapahtui. Englannin kielen käyttämisen helppous Suomessa saattaa siis tämänkin tutkimuksen mukaan hidastaa kansallisen kielen oppimista. Englannin kielen käyttäminen näytti olevan TOKASA-opiskelijoiden arjessa oletuksena niin koulussa, opiskelija-asunnoissa kuin vapaa-ajan ympäristöissä. Jopa suomenkielisen kanssa parisuhteessa elävä opiskelija kertoi käyttävänsä kotona puolisonsa kanssa englantia.
Kielen ohella myös ammatillinen osaaminen karttui harjoittelussa. Monet haastatelluista ohjaajista pitivät TOKASA-opiskelijoiden oppimismotivaatiota keskimääräistä korkeampana, vaikka osa arvioi heidän hoitotyön osaamisensa olleen keskimääräistä heikompaa harjoittelun alkaessa. Joskus opiskelijoiden ammattiosaaminen tosin saattoi jäädä näiden heikon kielitaidon takia ohjaajilta pimentoon.
Työyhteisöt avainasemassa oppimisen edistäjinä
TOKASA-tutkimus osoittaa, että muunkielisen onnistunut harjoittelukokemus edellyttää koko työyhteisön tukea. Aiemmat tutkimukset (mm. Vartiainen 2019) ovat osoittaneet, että usein oppiminen ja työyhteisöön sopeutuminen näyttäytyy lähes automaattisena tapahtumana, joka on yksin uuden tulijan tehtävä. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan muunkielisen ja erilaisesta kulttuuritaustasta tulevan harjoittelijan tai työntekijän oppiminen ja sisäänpääsy työyhteisöön vaatii koko työyhteisön toimintatapojen reflektointia. Erityisesti kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa työyhteisöissä voi olla paljon eri suuntiin vieviä oletuksia ja hiljaista tietoa, joita tulisi avata ja tarvittaessa uskaltaa kyseenalaistaa yhdessä.
Työyhteisön asenteet muunkielisiä opiskelijoita kohtaan vaihtelivat TOKASA-tutkimuksen harjoittelupaikoilla merkittävästi. Oli paikkoja, joissa oli totuttu monikulttuuriseen ja monikieliseen työyhteisöön, eivätkä TOKASA-opiskelijat herättäneet erityistä huomiota. Mutta oli myös sellaisia työpaikkoja, joissa muunkielisiä harjoittelijoita vierastettiin ja vuorovaikutusta heidän kanssaan välteltiin. Usein syyksi paljastui tottumattomuus ja pelko käyttää englantia. Tämäkin asia tulisi ottaa työpaikoilla avoimeen keskusteluun ja pyrkiä kannustamaan kaikkia viestimään kunkin omalla taitotasolla.
Harjoittelupaikoilla olisi syytä keskustella avoimesti muun muassa siitä, mitä kieliä käytämme missäkin tilanteissa ja miten mahdollisesti korjaamme toisten kieltä. Tähän tarkoitukseen TOKASA-harjoitteluissa on otettu käyttöön kielisopimus, jossa sovitaan suomen ja englannin kielen käyttämisestä ja siitä, miten kielen oppimista ohjataan.
Harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti kaksikielisessä koulutuksessa
TOKASA-tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että harjoittelu on kaksikielisessä koulutuksessa vielä keskeisempi osa opintoja kuin yksikielisessä, koska opittavana on ammattitaidon lisäksi myös työkieli. Siksi harjoittelu tulisi suunnitella erityisen tiiviissä yhteistyössä oppilaitoksen ja työpaikan kesken. Oppilaitoksella tulisi olla suora yhteys ja tiivis yhteistyö kunkin harjoittelijan ohjaajan kanssa ennen harjoittelua ja sen aikana.
Harjoittelu tulisi ajoittaa tavallista tarkemmin niin, että opiskelijalla on harjoitteluun mennessään riittävät hoitotyön taidot ja lisäksi juuri sopivaa ammattikieltä hallussaan. Myös työyhteisöä olisi hyvä valmistaa muunkielisen harjoittelijan tuloon etukäteen, etenkin sellaisilla työpaikoilla, joissa monikielisyys ja -kulttuurisuus ei ole vielä arkipäivää.
Harjoittelukokemukset vaikuttavat opiskelijan motivaatioon ja ammatilliseen kasvuun. Muunkielisen opiskelijan harjoittelu voi myös kehittää työyhteisön kulttuurista ja kielellistä osaamista sekä kykyä reflektoida omaa toimintaansa. Harjoitteluun kannattaa panostaa!
Tässä esitellyn tutkimuksen aineisto on kerätty TOKASA-opiskelijoiden ensimmäisen harjoittelun jälkeen vuonna 2022. Tutkimusaineiston keruu jatkuu vuonna 2024, jolloin on tulossa lisää tietoa mm. koulutusmallin edelleen kehittämiseksi. Myös käsikirjoitus tieteelliseksi artikkeliksi lähetetty arvioitavaksi, joten kannatta pysyä kuulolla!
Mainitut lähteet:
Tevameri T. (2021). Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. TEM toimialaraportit 2021:2.
Vartiainen P. (2019). Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen: Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Akateeminen väitöskirja, University of Tampere
Blogitekstin kirjoitti erityisasiantuntija, FT Päivi Vartiainen, joka tekee TOKASA-hankkeen arviointitutkimusta TAMKissa.
