Yleinen

Miten integroida suomen kielen oppiminen hoitotyön substanssiopintoihin ja ohjattuun harjoitteluun – TOKASA-hankkeen webinaari 26.4.2022

TOKASA-hankkeen neljäs webinaari järjestettiin 26.4.2022. Webinaarin teemana oli ”Miten integroida suomen kielen oppiminen hoitotyön substanssiopintoihin ja ohjattuun harjoitteluun” sairaanhoitajaopiskelijoiden koulutuksessa. Paikalla oli sekä työelämän että koulutuksen edustajia eri puolilta Suomea, yhteensä noin 80 osallistujaa. Webinaarissa käytiin läpi TOKASA-hankkeen kuulumisia ja asiantuntijapaneelissa syvennyttiin päivän aiheeseen. Lopuksi käytiin vilkasta keskustelua liittyen suomen kielen oppimiseen, hyviin käytäntöihin ja ohjattuihin harjoitteluihin liittyviin haasteisiin.

 

Webinaari alkoi Metropolia Ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Päivi Rimpiojan ja Tampereen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Sanna Laihon puheenvuoroilla, joissa käytiin läpi TOKASA-hankkeessa tammikuussa 2022 aloittaneiden ensimmäisten ryhmien tilannetta. Metropoliassa aloitti 28 opiskelijaa ja TAMKissa 13 opiskelijaa. Opiskelijoilla on hyvin erilaisia kulttuuri- ja kielitaustoja, ja he ovat muuttaneet Suomeen eri puolilta maailmaa. Opiskelijat ovat pääasiassa ns. aikuisopiskelijoita, joista monilla on taustalla eri alojen koulutusta ja työkokemusta.

TOKASA-hankkeessa tehdään arviointitutkimusta

Webinaarin ohjelmassa lehtori Hanna Repo Jamal Metropoliasta kertoi hankkeessa tehtävästä arviointitutkimuksesta, jota hän tekee yhdessä erityisasiantuntija Päivi Vartiaisen (TAMK) kanssa.

Arviointitutkimuksessa on tarkoitus:

  • Kuvata opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia TOKASA-koulutuksesta 
  • Kuvata muunkielisen opiskelijan ja potilaan välistä suhdetta ja sen kehittymistä harjoittelun aikana opiskelijan ja potilaan näkökulmista 
  • Kuvata muunkielisen opiskelijan harjoitteluympäristöä ja harjoittelun ohjausta opiskelijan ja harjoittelun ohjaajien näkökulmista 
  • Kuvata ja arvioida muunkielisen opiskelijan suomen kielen osaamisen kehittymistä 
  • Kuvata ja arvioida valintakoetta

Arviointitutkimuksessa haastatellaan opiskelijoita, opettajia ja harjoittelujen ohjaajia. Kyselyt tehdään opiskelija/potilas -suhteen kehittymisestä (SPR-mittari) ja harjoitteluympäristön sekä ohjauksen arvioinnista (CALD+Ms ja CLEST+T) kahden ensimmäisen harjoittelun aikana, ja toistetaan viimeisen harjoittelun aikana​.

 

Arviointitutkimuksessa saadaan tärkeää tietoa työelämämallin rakentamiseen ja kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen ja muun kaksikielisen koulutuksen kehittämiseen. 

Paneelikeskustelu

Paneelikeskustelua veti Hanna Repo Jamal ja panelisteina olivat suomi toisena kielenä -opettajat Päivi Suominen-Tontti (TAMK) Anna-Riikka Rasa (Metropolia) sekä hoitotyön opettajat Annika Björn ja Anna Sievers (Metropolia) sekä Sanna Laiho. Osallistujat jakoivat tähänastisia kokemuksia ja havaintoja suomen kielen integroinnista substanssiopintoihin ja ohjattuun harjoitteluun.

Paneelikeskustelussa nousi esille mm. seuraavia asioita: 

  • Pienessäkin ryhmässä kielitaidon lähtötaso on hyvin erilainen. On aivan alusta suomen kielen oppimisen aloittaneita ja pitkään maassa olleita, jotka ovat opiskelleet aikaisemmin jo suomeksi.  
  • Kielitaidon lähtötasoa arvioitiin Testipisteen tasotesteillä tammikuussa. (Tasot A1.1 – B1.2 tai yli). 
  • Oppilaitoksittain on vaihtelua, miten edistyneille on tarjolla sopivia kursseja. TAMKissa tilanne on, että jos vain TOKASAn kaltaisia ryhmiä olisi enemmän, eritasoisia kursseja pystyisi pitämään tarjolla samanaikaisesti ja niihin riittäisi väkeä. Metropoliassa tulee ensi syksyllä ja seuraavan vuoden alussa tarjolle hoitotyöpainotteisia suomen kursseja edistyneemmille suomen oppijoille. Nämä kurssit ovat avoimia kaikille Metropolian opiskelijoille. Tämäntyyppistä toteutusta ja opetusta olisi hyvä kehittää ja tarjota myös TAMKin opiskelijoille.
  • Muita tapoja voisivat olla mahdollisuus opiskella jokin kurssi suomalaisten opiskelijoiden kanssa samassa ryhmässä, aikaistettu työharjoittelu/työpäivät tavoitteena nimenomaan kielen oppiminen ja erilaiset keskusteluryhmät. Voisivatko taas vastaavasti suomen kielen alkeista liikkeelle lähtevät aloittaa koulutuksen vähän aikaisemmin ns. orientoivalla jaksolla? Tieto kielitaidosta olisi tarpeen saada riittävän ajoissa ennen varsinaisen koulutuksen alkua.
  • Jo hyvin suomea osaavat opiskelijat kertovat kaipaavansa eniten ammattisuomea ja kielen oppimista työssä. Tähän toiveeseen pyritään vastaamaan ensi syksystä alkaen tuomalla lisää hoitotyöpainotteisia suomen kursseja tarjontaan sekä kehittämällä harjoittelun aikaista kielenoppimista.
  • Hoitotyön opettajan ja S2- opettajan yhteissuunnittelu opintojaksoissa on koettu erittäin tärkeäksi integroinnissa.
  • S2-orientointia TAMKissa: suomen kielen opettaja on ollut mukana joissakin käytännön harjoituksissa.  Esimerkiksi aseptiikassa alan opettaja on kirjoittanut työvaiheet lyhyesti englanniksi ja suomeksi paperille. Opiskelija on antanut näitä ohjeita toiselle opiskelijalle tai kertonut tehdessään suomeksi, mitä tekee. (Pue hanskat—puen hanskat). Suomen kielen opettaja on tarpeen mukaan auttanut puhumista, vastannut kysymyksiin sekä kirjoittanut sanastoa näkyviin. Tämä onnistuu sellaisissa tehtävissä, joista voi kirjoittaa selkeät ohjeet ja tekeminen on opiskelijalle sen verran helppoa, että voi samaan aikaan miettiä kieltä. Muutoin suomen opettaja joutuu miettimään, missä kohtaa voi häiritä opiskelijan keskittymistä tekemiseen. 
  • Metropoliassa suomen kielen opetuksen integrointi on vaihdellut opintojaksoittain, mutta pääpiirteissään sapluuna on ollut seuraava: Ensin opiskelijoiden kanssa on käyty yhdessä tulevan aiheen, esimerkiksi ergonomian, sanastoa eri taitotasoille eriyttäen. Tämän jälkeen aihetta on käsitelty hoitotyön lehtorin kanssa, jonka jälkeen opiskelijat ovat harjoitelleet käytännössä laboraatio-opetuksessa. Suomen opettaja on antanut kielen minitehtäviä näille laboraatiotunneille, jolloin opiskelijan kielen opiskelu ja sen integrointi hoitotyön tunneille on ollut ohjattua toimintaa myös silloin, kun suomen opettaja ei ole ollut näillä tunneilla mukana. Tehtävät ovat olleet sellaisia, joiden avulla opiskelijoita on rohkaistu käyttämään suomen kieltä esimerkiksi potilasohjaustilanteissa, vaikka he vasta harjoittelevat näitä tilanteita suomen kielellä, eli opiskelijoita on ohjattu toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eri tavoilla heidän kielitaitotasoistaan riippuen. Alkeistason oppijoita on esimerkiksi rohkaistu nimeämään käyttämiään välineitä suomeksi tai käyttämään valmiiksi opeteltuja fraaseja, kun taas pidemmälle edenneitä on ohjattu tuottamaan lauseita itse. Laboraatioiden jälkeen opiskelijat ovat käyneet suomen opettajan kanssa näitä tilanteita läpi kielen “purkutunnilla”, jolla on sidottu kokonaisuus yhteen. 
  • Joka tapauksessa näistä tunneista myös suomen kielen opettaja on oppinut paljon, kun on nähnyt mitä tehdään. On voinut ottaa puheenaiheita ja hieman perussanastoa myös yleiselle suomen kielen kurssille. Tosin on muistettava, että opiskelijalle tulee valtavasti tietoa ja jaksaminen on varmasti koetuksella. 
  • Alkulukukaudella on opiskeltu orientoivia opintoja ja kliinisen hoitotyön perusteita, joiden opetuksessa todettiin hyväksi ennakkotehtävien merkitys.  
  • Aikaa tarvitaan enemmän opetukseen, sillä mm. hoitotyön opetuksessa joudutaan käyttämään sekä suomen että englannin kieltä. 
  • Uusia termejä, joita hankkeessa on noussut esille, on ”kieliuravalmentajan” rooli sekä muunkielinen opiskelija. 
  • Pienin askelin eteneminen opetuksessa ja oppimisessa todettiin tärkeäksi.

Lopuksi

TOKASA-hankkeessa on tehty koulutusvideoita, joissa näkökulmana on kieli- ja kulttuuritietoinen opiskelijan ohjaus ja kohtaaminen. Webinaarin lopussa näytettiin yksi videoista, ja se sai hyvää palautetta osallistujilta. Syksyllä 2022 julkaistaan lisää koulutusmateriaalia kieli- ja kulttuuritietoisuudesta kohdennettuna työelämäohjaajille. Materiaalit julkaistaan hankkeen www-sivuilla ja ovat kaikkien käytettävissä.

Huhtikuun webinaari tarjosi monipuolisia näkökulmia, miten integroida kielen oppimista ja opetusta hoitotyön substanssiopintoihin ja harjoitteluun, sekä myös konkreettisia ehdotuksia kehittämistyön tueksi.

TOKASA-hankeryhmä kiittää kaikkia webinaariin osallistujia!

TOKASA-hankkeen seuraava webinaari järjestetään 30.11.2022 klo 14–16.  Lisätietoja ja ilmoittautumistiedot lähetetään kohderyhmille myöhemmin.

 

Yhteenvedon kokosivat blogiin TOKASA-hankkeen projektipäälliköt Päivi Rimpioja Metropoliasta ja Sanna Laiho Tampereen ammattikorkeakoulusta. 

Kulttuuri- ja kielitietoiset käytänteet hoitotyön opetuksessa

Marraskuussa TOKASA-hankkeen webinaarin teemana oli kulttuuri- ja kielitietoisuus hoitotyön opetuksessa. 15.11. pidetty webinaari oli suunnattu korkeakoulujen hoitotyön opettajille, ja heistä useimmat olivatkin päässeet mukaan seuraamaan webinaarin monipuolista antia.

Vuoden 2022 alussa TAMKissa hankkeen projektipäällikkönä aloittanut Sanna Laiho ja Metropoliassa hankkeen projektipäällikkönä työskentelevä Päivi Rimpioja aloittivat kertomalla TOKASA-hankkeen kuulumisia. Hankkeessa on edetty pääsykokeiden kautta opiskelijavalintaan, runsaasta hakijamäärästä Metropoliaan valittiin 28 opiskelijaa ja TAMKiin 14 opiskelijaa. Opiskelijat tulevat eri kulttuureista, joten Laiho ja Rimpioja muistuttivatkin, että kieli- ja kulttuuritietoisuus on koko TOKASA-hankkeen läpäisevä teema. Opetussuunnitelmaan on sisällytetty suomen kieltä 20–23 opintopistettä, lisäksi kieltä opitaan hoitotyön opintojaksoihin integroituna.

Kulttuuritietoisuus ja kulttuurinen kompetenssi

Kieli ja kulttuuri liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Maahanmuuttajataustaisen opiskelijan on opittava hoitolan kielen lisäksi suomalainen hoitokulttuuri, joka voi monelta osin poiketa opiskelijan omasta kulttuurista. Webinaarissa kuultiinkin Metropolian lehtori, tohtorikoulutettava Hanna Repo Jamalin alustus Kulttuuritietoisuus ja kulttuurinen kompetenssi, joka avasi ansiokkaasti tätä tematiikkaa. On tärkeää muistaa, että jokainen meistä kuuluu useisiin eri kulttuureihin. Kulttuurin ja sen merkityksen yksilön elämälle voi määritellä vain henkilö itse ja ammattilaisen on tärkeää oppia kartoittamaan toisen kulttuurisia tarpeita, mikä on myös osa sairaanhoitajan kulttuurista kompetenssia. Kulttuurisen kompetenssin kehittyminen alkaa oman kulttuuritaustan ja etnosentrismin tiedostamisesta ja niiden vaikutusten pohtimisesta suhteessa omaan ajatteluun ja toimintaan. Kun on ensin itse tietoinen oman kulttuurinsa vaikutuksista, kykenee paremmin ottamaan muut kulttuurit huomioon.

Repo Jamalin väitöskirjassa on tutkittu valmistuvien sairaanhoitajien kulttuurista kompetenssia ja etnisiä asenteita. Tutkimuksessa on todettu kulttuurisen kompetenssin olevan heikohkolla tasolla, vaikka suurin osa opiskelijoista saa opintojensa aikana koulutusta tästä aihepiiristä. Säännöllinen muiden kulttuurien kohtaaminen, vieraiden kielten osaaminen ja vaihto-opiskelu ovat yhteydessä parempaan kulttuuriseen kompetenssiin samoin kuin maahanmuuttajatausta. Tämän vuoksi ammattikorkeakoulujen olisi tärkeää tarjota aktiivisesti kotikansainvälistymisen mahdollisuuksia kaikille opiskelijoille. Saattamalla suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoita yhteen voidaan myös edistää maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden hyvinvointia, integraatiota ja kielten oppimista. Repo Jamal kannustaa kaikki opettajia pohtimaan, miten korkeakouluyhteisö voisi käytännössä kehittää tällaista toimintaa, josta kaikki osapuolet hyötyvät.

Kieli opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa

Hankkeen suomen kielen opettajatiimi, Metropolian Anna-Riikka Rasa ja TAMKin Mari Touronen sekä Päivi Suominen-Tontti, kertoi ajatuksiaan kielitietoisesta hoitotyön opetuksesta sekä esimerkkejä suomen kielen integroinnista hoitotyön opintojaksoihin. He muistuttivat, että jokainen opettaja on myös oman alansa kielen opettaja, sillä opettaja tuntee parhaiten oman alansa käsitteet, termit ja kielelliset käytänteet. Monikielisyys on suotavaa, esimerkiksi jos opiskelija haluaa kääntää termejä omalle äidinkielelleen tai vaikkapa englanniksi, se auttaa opiskelijaa ymmärtämään käsitteitä syvemmin. Toisaalta taas vaatimatonkin suomen kielen käyttö englannin rinnalla auttaa opiskelijoita omaksumaan suomen kielen sanoja ja käsitteitä. Suomen kielen opettajat haastoivatkin jokaisen opettajan miettimään, mitä vieraita kieliä osaa, mitä tarkoittaa kielen osaaminen ja miten on itse oppinut vieraita kieliä. Omaa kielenoppimisprosessiaan havainnoimalla voi löytää toimivia tapoja huomioida kieltä omassa opetuksessaan.

Opetusmenetelmistä toimivia ovat vuorovaikutteiset toimintatavat, kuten pienryhmä- ja parityöskentely sekä opetuskeskustelut, koska kieli opitaan ennen kaikkea sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Keskeisenä sanomana suomen kielen opettajat painottivat, että kielitietoisuus ei oikeastaan vaadi opettajilta mitään uutta: vain halun kohdata opiskelija ja saada aikaiseksi toimivaa vuorovaikutusta. Apuna toimivan vuorovaikutuksen luomiseen ovat esimerkiksi erilaiset tavat varmistaa ymmärrystä, selkokieli sekä kuvien ja videoiden käyttö tukena opetuksessa.

Jokainen opiskelija on yksilöllinen oppija niin substanssin kuin kielenkin suhteen, joten myös eriyttäminen voi olla toimiva keino oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Kielitietoisuus toteutuu, jos opettaja pitää mielessä yksilöllisen oppimisen, toisilta oppimisen ja toisten kanssa oppimisen.

“Se on se kieli”

Hoitotyön opettaja Johanna Kangaspunta on perehtynyt haasteisiin, joita eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat opiskelijat opinnoissaan kohtaavat. Kangaspunta toi puheenvuorossaan ”Se on se kieli. Maahanmuuttajataustaisten hoitotyön opiskelijoiden oppimisesta” esiin, että maahanmuuttajataustaisella hoitotyön opiskelijalla voi olla runsaasti kieleen liittyviä haasteita. Tiedon käsitteleminen, kääntäminen, oppikirjojen ja tenttien tekstin sekä luentojen ymmärtäminen sekä akateemiseen kirjoittaminen vie paljon aikaa. Kieli vaikeuttaa ilmaisua ja vuorovaikutusta oppilaitoksessa ja kliinisessä harjoittelussa. Se voi aiheuttaa häpeän tunnetta, torjutuksi tulemisen pelkoa, itsevarmuuden vähentymistä ja eristäytyneisyyttä.

Maahanmuuttajataustaisella hoitotyön opiskelijalla voi myös olla perheyhteisössään erilaisia rooleja ja vastuita, toisaalta hän voi olla erossa läheisistään ja nämä voivat vaikuttaa opiskelijan yleiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Opiskelijalta vaaditaan sitoutuneisuutta ja motivaatiota. Hän voi itse edistää omaa oppimistaan varaamalla riittävästi aikaa opiskeluun, käyttämällä erilaisia muistiinpanotekniikoita ja visuaalisia apukeinoja uusien käsitteiden ymmärtämiseen. Myös tasapaino opiskelun ja muun elämän välillä, yhdessä oppiminen, opiskelutovereiden tukeminen ja vuorovaikutus muiden kanssa yleensä ovat tärkeitä.

Hyvä kielitaito mahdollistaa hyvän vuorovaikutuksen ja karttuu erityisesti harjoittelussa. Oppilaitos ja opettaja voivat tukea opiskelijan oppimista ja kielitaidon vahvistumista esim. varmistamalla opiskelijan ymmärtämisen, rohkaisemalla opiskelijaa osallistumaan vuorovaikutustilanteisiin ja käyttämällä monipuolisia opetusmenetelmiä.

Kliinisessä harjoittelussa yksikön opiskelijamyönteinen ilmapiiri ja kulttuurinen kompetenssi edistävät maahanmuuttajataustaisen hoitotyön opiskelijan oppimista. Opiskelijalle voi olla hyödyksi myös mahdollisuus käyttää englantia harjoittelussa.

Blogitekstin kirjoittivat Mari Touronen, Hanna Repo-Jamal ja Johanna Kangaspunta.

Kohti yhteistä työelämämallia – TOKASA-hankkeen webinaari 14.9.2021

TOKASA-hankkeen kolmas webinaari järjestettiin 14.9.2021. Webinaarin teemana oli työelämän tarpeiden kuuleminen ja yhteisen työelämämallin kehittäminen maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden koulutukseen. Osallistujia oli mukana eri puolilta Suomea yhteensä noin 60. Paikalla oli sekä työelämän että koulutuksen edustajia. Webinaarissa kuultiin TOKASA-hankkeen kuulumisia sekä kaksi asiantuntijapuheenvuoroa ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden puheenvuoro. Tämän lisäksi käytiin monipuolista keskustelua liittyen maahanmuuttajaopiskelijoiden harjoitteluiden ohjaukseen ja työelämän tarpeisiin.

TOKASA-hanke on edennyt valintakoevaiheeseen

Webinaari alkoi Metropolian projektipäällikkö Päivi Rimpiojan puheenvuorolla, jossa käytiin läpi TOKASA-hankkeen kuulumisia. Yhteishaku koulutukseen päättyi viime viikolla ja koulutus keräsi huikean määrän hakijoita! Kevään ja syksyn aikana on kehitetty koulutuksen valintakoe, joka on edessä 25.-26.10. Koulutus alkaa tammikuussa 2022. Tällä hetkellä valintakoe on oma kokonaisuutensa, mutta jatkossa on tarkoitus siirtyä käyttämään valtakunnallisia englanninkielisiä valintakokeita.

”Varaudu henkisesti siihen, että suomen kielen oppiminen on haastavaa” - kenialaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia harjoittelusta Suomessa

Seuraavaksi webinaarissa kuultiin TAMK:n toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoiden Elsien ja Phoeben puheenvuoro. He ovat kotoisin Keniasta ja ovat muuttaneet Suomeen marraskuussa 2020. Opiskelijat kokivat harjoitteluiden sujuneen Suomessa hyvin, vaikka haasteitakin oli ollut. Kaikki hoitajat ja harjoitteluiden ohjaajat eivät välttämättä puhuneet englantia. Näistä tilanteista kuitenkin selvittiin monilla luovilla ratkaisuilla, kuten kehonkieltä ja käännösohjelmia käyttäen. Harjoittelun ohjaaja oli myös tukenut kielen oppimista, rohkaissut puhumaan suomea sekä antanut mahdollisuuksia oppia kieltä. Ohjaaja kirjoitti työpäivän tehtäviä paperille suomeksi. Nämä käytiin päivän päättyessä ja seuraavana päivänä läpi, jolloin opiskelija sai hyvää kertausta sanaston osalta. Ohjaaja myös tarvittaessa selitti asioita englanniksi. Kommunikointi potilaiden kanssa tuntui alkuun haastavalta, mutta muut hoitajat auttoivat ja rohkaisivat opiskelijoita tässä. Vähitellen suhde potilaisiin parani ja luottamus vahvistui.

Molemmat opiskelijat kokivat tärkeäksi sen, että ohjaaja puhuisi englantia ja olisi motivoitunut ohjaamaan maahanmuuttajaopiskelijoita. Myös verkostoituminen muiden opiskelijoiden kanssa ja tätä kautta saatava vertaistuki koettiin tärkeäksi. Vinkkinä tuleville opiskelijoille Elsie ja Phoebe painottavat kärsivällisyyttä ja armollisuutta itseä kohtaan – kielen oppiminen vie aikaa. He pitävät tärkeänä opetella mahdollisimman paljon suomea etukäteen, erityisesti perussanastoa, jotta kommunikaatio potilaiden kanssa helpottuu. Myös perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta, työelämästä ja hoitotyönkulttuurista ennen harjoittelua helpottavat sopeutumista harjoitteluympäristöön.

Harjoittelun ohjaajalla ja hyvällä harjoittelun orientaatiolla on suuri merkitys maahanmuuttajaopiskelijan harjoittelun onnistumiselle

Seuraavaksi webinaarissa lehtori Johanna Kangaspunta TAMK:sta esitteli maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinistä harjoittelua käsittelevän kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Kirjallisuuskatsauksessa oli mukana yhteensä 10 tutkimusartikkelia eri maista. Aineisto jakaantui myönteisiin ja kielteisiin harjoittelukokemuksiin ja näihin yhteydessä oleviin teemoihin. Myönteiseen harjoittelukokemukseen liittyivät opiskelijan oma motivaatio, riittävä kielitaito, onnistunut harjoittelun orientaatio, positiivinen oppimisympäristö/organisaatio sekä ohjaajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhde. Erityinen merkitys on opiskelijan ja ohjaajien hyvällä orientaatiolla ennen harjoittelun alkua. Lisäksi kannustavalla ja motivoituneella ohjaajalla on suuri merkitys harjoittelun onnistumiselle. On tärkeää, että ohjaaja keskittyy ongelmien sijasta opiskelijan vahvuuksiin ja että oppiminen harjoittelussa on kokonaisvaltaista.

Kielteiseen oppimiskokemukseen liittyivät opiskelijan sitoutumattomuus sekä puutteellinen kielitaito ja taas toisaalta ohjaajien puutteelliset valmiudet ohjata maahanmuuttajaopiskelijaa sekä ohjaamisen viemä aika. Oppiminen saattaa toisinaan olla tehtäväkeskeistä kokonaisvaltaisen oppimisen sijaan.

Opiskelijan kielitaidon arviointia, tukea harjoitteluun ja koulutusta henkilökunnalle

HUS:n kliininen opettaja Pia Kukkonen Jorvin sairaalasta käytti puheenvuoron työelämän tarpeista ja toiveista maahanmuuttajaopiskelijoiden ohjauksessa. Työvoimapula terveydenhuollossa pahenee ja toisaalta samaan aikaan meillä on maahanmuuttajataustaisia sairaanhoitajia, joiden kielitaito ei vastaa työelämän vaatimuksia. Yhteiskunta kuitenkin monikulttuuristuu ja potilaalla on oikeus saada hoitoa omalla kielellään. Toiveena olisi rakenteellinen muutos työelämässä, jossa uudelle työntekijälle mahdollistettaisiin aikaa oppia ja perehtyä rauhassa omaa kielitaitoa samalla kehittäen.

Harjoittelun ohjauksen lähtökohtana on, että ohjauskieli on suomi, jota tarvittaessa tuetaan englannin kielellä. Kokonaan englanninkielistä ohjausta on haastava järjestää. Joskus opiskelijat osaavat heikosti sekä suomea että englantia, jolloin heikko kielitaito tuo haasteita ohjaukseen ja kuormittaa ohjaajia. Työelämä toivookin, että opiskelijoiden kielitaito selvitettäisiin ennen harjoitteluun tuloa, jolloin myös ohjaus olisi helpompi järjestää. Harjoittelua on vaikea suunnitella, jos opiskelijan kielitaitotasoa ei tiedetä etukäteen.

Pia Kukkonen esittää viisi konkreettista työelämän toivetta maahanmuuttajaopiskelijoiden harjoittelun kehittämiseksi:

  1. Oppilaitoksen arvioima opiskelijan kielitaitotaso ennen harjoittelun alkua.
  2. Harjoittelun arviointikriteerien soveltaminen maahanmuuttajaopiskelijoille sopivaksi.
  3. Oppilaitoksen tuki harjoittelun ohjaajalle harjoittelun aikana.
  4. Terveydenhuollon henkilöstön kieli- ja kulttuurikoulutukset.
  5. Maahanmuuttajaopiskelijoiden harjoittelun ohjauksen erityispiirteiden tunnistaminen.

Rohkeutta englannin kielen käyttämiseen ja koulutusta harjoittelun ohjaajille

Asiantuntijapuheenvuorojen jälkeen webinaarin osallistujat pääsivät ääneen ja jakamaan ajatuksiaan päivän teemoihin liittyen. Kaksi suurta teemaa puhututti osallistujia eniten: harjoittelun ohjaajien rohkaiseminen käyttämään englannin kieltä sekä oppilaitosten tarjoama tuki ja koulutus harjoittelun ohjaajille. Yhteisesti todettiin, että englannin kielen käyttämistä arastellaan ehkä turhaankin. Keskustelussa pohdittiin erilaisia koulutuksia ja tuki-interventioita harjoittelun ohjaajille. Esille nostettiin myös mahdolliset osaamismerkit ja jopa kielilisä englannin kielen käyttöä kannustamaan. Erityisesti ammattisanaston osaamista englanniksi olisi tärkeää tukea. Opiskelijoiden kielitaidon näkökulmasta taas nähtiin tärkeänä perusfraasien hallinta suomeksi, jotta kommunikaatio potilaiden kanssa onnistuisi mahdollisimman sujuvasti.

Englannin kielen käyttöön rohkaisemisen lisäksi toivottiin myös muuta tukea ja koulutusta harjoittelun ohjaajille. Keskustelussa pohdittiin yhteisen ohjaajakoulutusmallin kehittämistä, jossa oppilaitoksilla olisi vahva rooli. Yhteistä ennen harjoittelua tapahtuvaa orientaatiotilaisuutta sekä läpi harjoittelun tarjottavaa oppilaitosten tukea pidettiin myös tärkeänä. Harjoittelun ohjauksen toivottiin tapahtuvan tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Harjoittelun ohjaajille toivottiin myös kieli- ja kulttuurikoulutusta, mikä voisi olla osa yhteistä ohjaajakoulutusmallia. Tätä varten olisi tärkeää myös tunnistaa ja nimetä maahanmuuttajaopiskelijan ohjauksen erityispiirteet. Kielellisten haasteiden lisäksi tuotiin esiin, että hoitotyö on tällä hetkellä pandemian ja niukkenevien resurssien vuoksi erityisen kuormittavaa, mikä saattaa vähentää ohjaajien halukkuutta ottaa maahanmuuttajaopiskelija ohjattavaksi.

Pedagogisesta näkökulmasta keskustelussa nousi esiin tarve integroida maahanmuuttajaopiskelijoita yhteen suomalaisten opiskelijoiden kanssa jo opintojen alkuvaiheessa, jotta ryhmäytymistä ja kielen oppimista tapahtuisi molemmin puolin. Tämä on tärkeää huomioida jo oppilaitosten opetussuunnitelmissa. Keskustelussa nousi myös esille kaksi käytännön esimerkkiä harjoittelun vaihtoehtoisista toteutustavoista perinteisen ohjaaja-opiskelija-mallin sijaan. Käytössä on ollut esimerkiksi pari- ja moduuliharjoittelut, joista on saatu hyviä kokemuksia. Molemmat mallit edellyttävät kuitenkin maahanmuuttajaopiskelijalta melko hyvää suomen kielen taitoa.

Lopuksi

Työelämämallin ja harjoittelun ohjaajien koulutuksen kehittäminen jatkuu TOKASA-hankkeessa. Webinaari tarjosi monipuolisia näkökulmia ja myös paljon konkretiaa kehittämistyön tueksi. TOKASA-hankeryhmä kiittää kaikkia webinaariin osallistujia! TOKASA-hankkeen seuraava webinaari järjestetään keväällä 2022.

Kirjoittaja on TOKASA-hankkeen työryhmän jäsen, lehtori Hanna Repo Jamal Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Toiminnallisuutta, kielitietoisuutta ja näkyvyyttä Tampereella

TOKASAn hankeryhmäläisia Ylen toimittajan ja kuvaajan kanssa.
Kuva: Anne Mäenpää

Helatorstain aattona kesäisten tuulien jo puhaltaessa Suomeen, pääsi muutama TOKASAn hanketyöryhmän jäsen tapaamaan toisiaan kasvokkain Tampereella, koronarajoitukset ja turvatoimet huomioiden. Alkuvuodesta asti olemme säännöllisesti tavanneet toisiamme virtuaalisesti kaikille tutuksi tulleessa Teamsissa, ja yhteistyö on toiminut hienosti. Kuitenkin oli upea mahdollisuus tavata fyysisesti Tampereen ammattikorkeakoululla.

Saimme Tampereelle vieraaksemme Metropolian lehtorin, hankkeen projektipäällikön Päivi Rimpiojan Helsingistä, ja Yleisradiolta toimittaja Anu Leena Koskisen ja kuvaaja Antti Eintolan tekemään uutisjuttua hankkeestamme. TAMKin Terveys-osaamisyksikön johtaja, TOKASA-hankkeessa mukana oleva Susanna Seitsamo ehti mukaan toivottamaan vieraamme tervetulleiksi, ja TAMKin lehtorit Anne Mäenpää (projektipäällikkö), Sanna Laiho ja Mari Touronen saivat mieluisan emännöintitehtävän.

Pääsyy tälle mukavalle tapaamiselle oli Ylelle tehtävä haastattelu TOKASA-hankkeen kuulumisista, toiveenamme saada hankesuunnitelmat ja alkava uudenlainen sairaanhoitajakoulutus yhä useamman tietoisuuteen.

Aluksi kävimme vilkasta keskustelua hankkeen taustoista, kasvavasta hoidon tarpeesta, sote-alan kasvavasta työvoimapulasta, ja lisääntyvästä tarpeesta mahdollistaa maahanmuuttajien kouluttautuminen ja työllistyminen. Kieli- ja kulttuuritietoisuuden tärkeyttä halusimme korostaa, koska haaste ei ole vain suomen kielen, kuten sanojen ja kieliopin osaaminen: Kaikkien tulisi vahvistaa kieli- ja kulttuuritietoisuusosaamista, oli sitten erimaalaistaustainen opiskelija tai työntekijä tai suomalainen kollega. Näin voidaan helpottaa maahanmuuttajien asettumista ja sopeutumista työpaikoille. Suomi muiden maiden joukossa on pikkuhiljaa kansainvälistynyt, ja erimaalaistaustaiset kollegat alkavat olla arkipäivää myös hoitotyössä.

Hankkeen tavoitteena on mahdollistaa opiskelijoiden suomen kielen opiskelu ja oppiminen sairaanhoitajakoulutuksen aikana järjestämällä suomen kielen opintoja tutkinnon aikana. Opetus toteutetaan kaksikielisenä, toisena opiskelukielenä englanti. Koulutuksen aikana suomen kielen osuus lisääntyy, ja valmistumisvaiheessa opiskelijan suomen kielen taito on sairaanhoitajan ammatin vaatimalla tasolla.

Meidän upeita hanketoimijoitamme ei edes videokamera saanut jäätymään, vaan piinkovina ammattilaisina he selviytyivät TV-haastatteluista ja toimittajan kysymyksistä perustelluilla, asiapitoisilla vastauksilla. Kameran sivusta seuraava sai olla ylpeä kollegoistaan.

Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus tulee olemaan tulevaisuutta ainakin TAMKissa ja Metropoliassa, ja toivottavasti muissakin Suomen ammattikorkeakouluissa. Tämä toiminnallinen, informatiivinen päivä toi meille toimijoille lisäintoa jatkaa tulevan koulutuksen kehittämistä.

Hieno yksityiskohta pitänee vielä mainita: Tämä toiminnallinen yhteistyöpäivämme 12.5. osui sopivasti kansainväliseen sairaanhoitajan päivään. Sairaanhoitajaliiton uutiskirjettä lainatakseni: “Sairaanhoitajat ovat avainammattilaisia niin kansallisen ja globaalin turvallisuuden kuin tulevaisuuden palveluiden luomisessa.” Tähän mekin hankkeessamme pyrimme.

Lisätietoa:

Kirjoittaja on TOKASA-hankkeen työryhmän jäsen, TAMKin lehtori Sanna Laiho.

Tammikuussa startattiin Kick off -webinaarilla

Kick off -webinaari järjestettiin Metropolian ja TAMKin kanssa yhteistyössä 20.1.2021. Oli ilo huomata, kuinka paljon kiinnostusta aihe herätti kollegoiden kesken ympäri Suomen. Webinaariin osallistui opettajia yhteensä 17 eri ammattikorkeakoulusta.

Webinaarissa esiteltiin hankkeen taustaa ja tarkoitusta. Koska hanke oli vasta käynnistynyt, olivat monet tärkeät asiat sekä kysymykset vielä selvittelyn alla; kenelle koulutusta tarjotaan, mitkä ovat opiskelijoiden valintakriteerit ja miten pilottiryhmien opetus tullaan järjestämään. Webinaarin toivottiin avaavan erilaisia näkökulmia ja tuovan esille kokemuksia aiheeseen liittyen.

Kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus herätti paljon keskustelua eri ammattikorkeakoulujen edustajien kesken. Keskusteluissa jaettiin hyviä käytännön kokemuksia ja ideoita. Erityisesti keskustelua herättivät aiheet kielen opiskelusta ja integroitumisesta opetukseen. Esille nousi myös digitaalisuuden hyödyntämisen mahdollisuudet kielen opiskelussa. Opiskelijoiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja opiskelijayhteisöön koettiin niin ikään tärkeäksi osaksi suomen kielen oppimista. Osa osallistujista painotti kielen oppimisen testaamisen tärkeyttä. Myös mahdolliset haasteet tunnistettiin – kuinka paljon aikaa kielen opiskelu vie substanssiopinnoilta?

Kielen tuomat haasteet nähtiin lisäksi osana työelämäharjoitteluja, jotka aihepiirinä herättivät paljon keskustelua. Webinaarissa pohdittiin muun muassa sitä, voitaisiinko harjoitteluiden ajoituksella opintopolussa vaikuttaa nykyiseen haasteeseen opiskelijan puutteellisesta kielitaidosta? Toisaalta kokemuksia oli siitäkin, että ensimmäisen harjoittelun siirtäminen myöhemmälle ajankohdalle on vaikuttanut opiskelijoiden opiskelumotivaatioon. Tärkeä huomio oli sekin, että monesti harjoitteluympäristössä opiskelijalle konkretisoituu S2-osaamisen tärkeys ja tätä kautta myös motivaatio kielen opiskeluun on lisääntynyt. Yhteistyötä työelämän kanssa pidettiin tärkeänä. Harjoitteluissa on hyödynnetty monenlaisia käytänteitä, kuten pariharjoitteluja ja S2-opettajan kontaktoimista harjoittelujakson aikana. Opiskelijoiden lisäksi myös harjoitteluohjaajia tulisi kouluttaa selkokielisyyden tematiikkaan ja tähän tarpeeseen hankkeessa pyritään myös vastaamaan.

Kaiken kaikkiaan kahden tunnin Kick off -webinaari antoi paljon hyviä näkökulmia kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen mahdollisista haasteista, tarpeista, toiveista ja toimintaehdotuksista. Työ jatkuu tältä osin. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!

TOKASA-hankkeen taustaa

Toiminnallisesti kaksikielisen sairaanhoitajakoulutushankkeen suunnittelutyö pyörähti käyntiin vuodenvaihteessa. Hanke toteutetaan Tampereen ammattikorkeakoulun ja Metropolia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Rahoitus saadaan opetus- ja kulttuuriministeriön Talent Boost -toimenpideohjelmasta.

Hankkeen tavoitteena on luoda sairaanhoitajakoulutuksen uusi toimintamalli, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella sekä sairaanhoitajaopinnot että tutkinnon vaatima suomen kielen taito opintojen tavoiteajassa. Uudelle koulutusmallille on tilausta valtakunnallisesti, sillä terveysalaa uhkaa todellinen hoitajapula ensi vuosikymmenelle siirryttäessä.

Hankkeen suunnittelusta vastaavat Metropolian ja TAMKin työryhmät. Hanketta johtavat Metropolia-ammattikorkeakoulun Terveyden osaamisaluepäällikkö Päivi Haarala sekä TAMKin Terveys-osaamisyksikön johtaja Susanna Seitsamo. Hankkeen projektipäällikkönä Metropolian osalta toimii hoitotyön lehtori Päivi Rimpioja. Metropolian työryhmään kuuluvat lisäksi hoitotyön lehtorit Mari Manninen ja Jenni Tiainen sekä koulutussuunnittelija Eeva Lintala. TAMKissa koulutusta suunnittelevat projektipäällikkö, sairaanhoitajakoulutuksen tutkintovastaava, lehtori Anne Mäenpää, DPN-koulutuksen lehtori Sanna Laiho sekä suomen kielen ja viestinnän lehtori Mari Touronen.